Nr 3

Tasapainon vuoksi jokin maailmojasyleilemättömän kokoinenkin juttu: tuoksukynttilät!

Mä olen ollut ihan taivaassa niinä talvikuukausina (tämä mukaanlukien), jotka ollaan asuttu tässä osoitteessa - tässä kämpässä nimittäin on aivan erinomaiset olosuhteet polttaa kynttilöitä. Takanreunalla on tällä hetkellä iso lasinen 4 sydämen kynttilä, 2 "normaalia" isoa kynttilää ja 4 tuikkua. Niin ja Pentikin Poro, siinäkin voi halutessaan polttaa kynttilää. Takanedustalla on 1 iso lasimaljakko/-lyhty, 1 kynttiläpurkki ja 2 Partyliten lyhtyä (jotka äiti kuljetti käsimatkatavarassa tupaantuliaislahjaksi meidän edelliseen kämppään - respect!). Sitten on toki vielä sohvapöydän pääty, jossa on paikka 4 tuikulle.

Tällä hetkellä tuoksusekoitus on vaniljaa (se iso lasijuttu ja 2 isoa kynttilää takanreunalla), kaneli (takanedustan lasimaljakko) ja toffeeomena (kynttiläpurkki). Lopputulos on IHANA, sekä tuoksultaan että visuaalisesti. Tuoksua on himppasen vaikea dokumentoida ja säilöä tähän, mutta tältä se näyttää:

Nr 2

Auringonlaskut.

Katselen just tästä sohvalta, miten taivas punertuu upeasti tuolla talojen ja kirkontornin takana, mukavasti vielä piirtyy yksi puukin mustana profiilina kelta-oranssi-punaa vasten. Ei hullumpi näkymä, sano! Auringonlaskuille on varattu paikka 10 000 good things in life -listalta ihan senkin takia, että auringonlaskut ovat kauneudestaan huolimatta haikeita. Päivä on ohi, suoritettu, seuraavaa odotellessa. Melankolinen luonne miettii jäljellä olevan eliniän hupenemista, ylisuorittaja (tai alisuorittaja, riippuu näkökulmasta) asioita, joita ei tänään(kään) ehtinyt tehdä. Ja minä mietin, että voi kun osaisin valokuvata hyvin. Silleen niin kuin oikeasti hyvin ja kunnon vermeillä. Taidan näpätä kuitenkin kuvan ihan vain omin vajavaisin rahkein ja omalla, uskollisella pikku Olympuksella.

Tämmöinen siitä tuli:

 Reaalielämässä värit tietysti paljon upeammat, hence toive siitä, että osaisin kuvata paremmin. Ehkä sitten joskus...


Mun vuorokausirytmistäni johtuen näen huomattavasti enemmän auringonlaskuja kuin -nousuja, joten nousut mä jätän ehkä myöhemmälle ihan ekstraspekiaalimaininnalle.

Nr 1

Jollain ilveellä päädyin taas tännekin ja lukaisin läpi edellisen postauksen. (jossa mainittu vitutus jäi kiitettävän lyhytaikaiseksi, jos se jotakuta jäi vaivaamaan - toim.huom.) Ilmeisesti mulla on ollut mielessä jossain vaiheessa kuningasidea blogille, eli 10 000 good things in life (tjsp), ja just nyt mulla on mielessä yksi:

MATKAT!

Ehdottomasti elämän parhaimpia henkireikiä, jos multa kysytään. Joskin paluu arkeen voitaisiin sitten listata osioon "10 000 things in life that suck", mutta se onkin jo asia erikseen.

Mä kateellisena aina kuuntelen, kun joku on käynyt jossain missälie Kilimanjarolla tai Vietnamissa tai Mauritiuksella tai tai tai... Ja jotenkin kätevästi unohdan, että kyllä mäkin voisin, jos tahtoisin. Mulla vaan tuppaa tuo matkustelu jäämään vähän standardimmaksi, kun yleensä noita eksoottisempia pystyy toteuttamaan lähinnä, jos
a) kykenee matkustamaan hyvinkin askeettisesti (joka siis ei ole mun lajini ollenkaan, jos se jollekulle on epäselvää) tai
b) onnistuu säästämään jokusen tonnin vuodessa (joka siis ei ole mun lajini ollenkaan, jos se jollekulle on epäselvää).

Seurauksena se, että mun matkani tuppaavat suuntautumaan Euroopan epäeksoottisiin kohteisiin, tai sitten aurinkokohteisiin. Akkuja lataavat kyllä nämä reissut, mutta ei niillä paljon pallontallausmielessä rehvastella. Ehkä mä sitten parinkymmenen vuoden kuluttua osaan lähteä reilaamaan pitkin Italiaa ja Ranskaa, kuten syntymäpäiväkaimani tänä keväänä. Ihana ihminen, säilyttää mun uskoni siihen, että mäkin tulen matkustamaan koko ikäni, kaikkea ei tarvi nähdä tänä vuonna!