Tee. Melkein kaikissa olomuodoissaan - vihreä tee ei ole vieläkään löytänyt tietään mun sydämeeni, paitsi jos on maustettu vaniljalla. Kupponen teetä yhdistettynä edellisen kohdan kynttilöihin on yhtä kuin ihanan tunnelmallinen ilta.
Täällä Irlannissa asuessa on tullut totuttua teenjuontiin samankaltaisena rituaalina kuin Suomessa kahvinjuonti. Kuppeja tulee kumottua päivän aikana välillä yllättävänkin monta, ja ihan jokaisen kupin kohdalla ei voi puhua varsinaisesta nautinnosta vaan lähinnä tavasta. Ja mielenkiintoisesti on myös teen kumppani kupissa muuttunut sokerista maidoksi. Voin kertoa, että kunnon, vahva tee kunnon, täysrasvaisella maidolla (vai miksikä sitä ns. kulutusmaitoa nykyään Suomessa kutsutaankaan) on vallan namia. Siinä jää suomalaistyyliset tiskivedet kauas taakse, mikä toki pistää vähän huolettamaan tulevaa muuttoa ajatellessa. Pitänee ruveta jo kartoittamaan vaihtoehtoja - todennäköisesti jokaisella reissulla joko tänne tai tuonne UK:n puolelle matkaan tarttuu paketti tai pari...
Mun kaapissani lojuu yleensä melko laaja valikoima erilaisia makuteitä (lieneekö monikon oikea kirjoitusasu ihan tuommoinen), mutta akuutista ja kroonisesta laiskuudesta johtuen niitä tulee kulutettua kovin vähän. Kauhean rasittavaa muka kaivaa esille teesiivilä ja kaataa sinne teetä. Tai oikeastaan tämähän ei ole se rasittavin osa, vaan sen siivilän puhdistaminen. Teepussi on niin helppo heittää kuppiin ja kupista roskikseen - laiskan keittäjän unelma! Ajoittaisten ryhtiliikkeiden avulla varasto vajuu, mutta jostain kumman syystä varastoon kertyy täytettä säännöllisin väliajoin - vaikka mulla on ollut jo vähän aikaa itse asetettu ehdoton ostokielto. Lahjateet otan vastaan hymyillen ja sijoitan kaappiin vanhempien taakse... First-in-first-out-periaate on ihan käypä kotitaloudessakin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti